Ja tänään tipahti kirje hormoni- ja lapsettomuuspolikinikalta. Teille on varattu aika silloin ja silloin. Varatkaa käyntiä varten tunti aikaa. Jes!
Joudutaankohan tällä kertaa moneen inseminaatioon vai riittääkö taas kaksi? Kuulen ja luen ihan kauheasti huonoja kokemuksia inseminaatioista ja niiden turhuudesta, mutta minun on vähän pakkokin (ainakin vielä) olla eri mieltä.
Okei, ensimmäinen ei onnistunut meillä ja se kyllä sai mieleni matalaksi silloin vaikka yritin kuinka miettiä, ettei se nyt voikaan ensimmäisellä kerralla tärpätä. Sitten tuli toinen kierto ja toinen inssi. Taas pari viikkoa jännitystä ja testiin pärähti plussa! Voi onnen päivät!
Okei, se raskaus ei nyt onnellisesti päättynyt, mutta ei se niistä hoidoista johtunut.
Meillä ongelma kun oli/on miehen vähän hitaammin liikkuvat kaverit ja minun torjuva ympäristö, mutta kun uintimatkaa lyhennettiin niin jopas sieltä olikin yksi jyrä ylitse muiden joka munasoluun nappas.
Eli, meillä on luomusti pienen pieni mahdollisuus onnistua, mutta siinä saattaa hyvinkin mennä niin monta vuotta, että ikä jo iskee vastaan. Muunlaista ongelmaa meiltä ei toistaiseksi siis löydy, niin tuo inseminaatio oli lopulta "kevyt" apu verrattuna punktioihin ja muihin, mutta samalla todella ratkaisevan suuri. Toki sain avuksi myös varuiksi clomit, menopur ja pregnyl lääkkeet, mitkä varmistivat follikkeleiden kasvun ja irtoamisen.
Vaikka meidän raskaus todella surullisen päätöksen sai, en voi moittia inseminaatioita tehottomiksi tai turhiksi hoidoiksi. Varmasti erilaiset ongelmat vaikuttavat sen tehokkuuteen, mutta suht. luottavaisin mielin olen niihin uudestaan menossa. Katsotaan kuinka korkealta tullaan vielä tipahtamaan, mutta näillä kokemuksilla luottoni on hyvällä pohjalla.
Ainoa mitä inhoan yli kaiken on se pregnyl-piikki. yähh.
Onneksi elämässäni on säilynyt vielä nämä subjektiivisetkin ongelmat ;)
EDIT:
Onhan meillä siis vielä näkemättä oliko tämä nyt se yksi miljoonasta kerrasta jolloin saattaisi vaikka luomusti tärpätä. Haha, in my dreams!