Tiistai on ollut aina minulle maanantaita pahempi. Siis maanantain jotenkin skarppa mutta sitten tiistaina kaikki menee, jos ei ihan päin mäntyä, niin ainakin vähän. Niin tänäkin tiistaina.
Aamulla herätessäni olin väsähtänyt, oli bad hair day ja se ärsyttävä fiilis, kun mitkään vaatteet eivät vain tunnu hyvältä (vaikka vielä edellisellä viikolla ne istuivat tosi kivasti). Kiireessä pääsin kuin pääsinkin kämpästä ulos vain huomatakseni parin minuutin kävelyn jälkeen, että taivaalta alkoi tihkuttaa vettä ja sateenvarjo jäi toiseen laukkuun. Työpaikan respaan päästyäni huomasin kulkulupani unohtuneen - tietenkin.
Lounas piti kinuta työkaverilta, kun lompakkokin oli siellä toisessa laukussa. Väsymystä uhmaten päätin vielä korjata päivän vääntäytymällä työpaikan punttisalille. Mutta yllätys yllätys - myös reenikaappini avain oli siellä kuuluisassa toisessa laukussa. Kotimatkan raahustin tihkusateessa (ilman sateenvarjoa) ja puin mielessäni nyrkkiä ja taisin siinä kirosanojakin hokea puoliääneen.
Kotiin päästyäni katsoin postit ja mitä sieltä tulikaan vastaan. Postia Jenniferiltä! Silmät kirkastuivat sadasosasekunnissa!
Jennifer oli lähettänyt tyttärensä piirustuksen, jolla he ilmoittivat positiviisen raskaustestin ja josta kirjoitin täällä http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/itkuksi-meni. Sekä kuvat ensimmäisestä ultranäänitutkimuksesta, josta kirjoitin täällä http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/stinkin-cute.
Tiistai oli pelastettu! Tuossa positiivisuuspuuskassa heitin treenivaatteet niskaan, nappasin kulkuluvan ja treenikaapin avaimen ja juoksin työpaikan salille hikoilemaan.
------
Ps. Tuo Jenniferin tyttären piirtämä "We're pregnant" on nyt sitten myös minun blogikuva. Siinä on sellaista suloista, lapsellista positiivisuutta ja yhteisöllisyyttä - sitähän tämä matka myös vaatii.