Jotenkin luulin, että kun taas raskaudun, se on elämäni onnellisin päivä. Teen raskaustestin, se näyttää plussaa ja olen onnellinen. No, ei se nyt mennyt taas ihan niin kuin Strömsössä.
Mä itse asiassa olin hyvin varma viime viikolla, että raskauduin tässä kierrossa. Kirjoitin silloin itselleni muistiinpanoihin näin:
"Mä olen monta kertaa luullut olevani taas raskaana, löytänyt kaikenlaisia oireita, tehnyt toiveista fyysisiä oireita.
Mutta nyt, nyt mä olen varma. Mä en ole kertaakaan ollut näin varma siitä, että olen raskaana. Eikä mulla edes ole oireita. On vain tunne. Varmuus.
Mä olen satavarmasti raskaana ja aion tehdä posiviivisen raskaustestin maanantaina, kp 26/26."
Olin varmempi raskaudestani kuin koskaan aiemman raskauden kohdalla.
Plussaa ei kuitenkaan irronnut vielä kp 26/26 (enkä tainnut vielä edes testatakaan). Epämääräisten haamujen ja ClearBluen tylyn Ei raskaana -julistuksen jälkeen varmuuteni oli tipotiessään. Ajattelin tämän olevan tässä.
Tänään olen varmistellut eilistä haaleaa plussaa ja kävin jopa ostamassa uuden ClearBlue-testin. Raskaana ollaan kaikkien testien mukaan.
En kuitenkaan arvannut, että plussa ei tuokaan täydellistä riemun ja täyttymyksen tunnetta, vaan ennemminkin pelkoa. Uskallanko iloita? Onkohan siellä tälläkään kertaa mitään? Mitä jos käy niinkuin viimeksi? Haluanko kertoa kenellekään?
Mutta olen mä onnellinen. Yrittäminen on tältä erää ohi. Odotuksen odottaminen on päättynyt ja se varsinainen odotus alkanut. Rukoilen, että tällä tarinalla on onnellinen loppu.
Sinä etsit turvapaikkaa täältä
Minä toivoani jonka kadotin
Olet ensimmäinen
valonpilkahdus aikoihinTämä voisi olla uuden alku
Mietin ja viimein nukahdan
Egotrippi - Asfaltin pinta