Pohdin, missä menee raja?
Mistä mikäkin alkaa ja mihin päättyy, alkaako seuraava jo ensinmäisen puolesta välistä ja loppuuko kolmannen loppu metreillä.Missä menee raja?
Mistä alkaa lapsettomuus, henkisesti ja virallisesti.Milloin se päättyy.Loppuuko se koskaan?
Siihen ainakin osaan vastata milloin on alkanut minun lapsettomuuteni henkiseltä osalta, 19 vuotaasta saakka, eli viimeiset 5 vuotta.
Se milloin se sitten virallisesti on alkanut, en osaa sanoa.Alkoiko se siitä kun astuttiin D:n kanssa ekan kerran väestöliiton lapsettomuusklinikan ovista sisään, vai ekasta inseminaatiosta?Jos siitä, kun ekan kerran tavattiin lääkäri, siitä on kulunut puoli vuotta.Jos siitä, kun eka inssi, se oli touko-marraskuun vaihteessa, 2,5 kk sitten.Missä menee raja? Mistä se alkaa?
Tänään on mieli vähän maassa, vatsaa ei oo nipistelly inssin jälkeen tänään juuri ollenkaan. Muutoin kyllä joka päivä inssistä. Menkat pitäis alkaa tiistaina tai keskiviikkona (3-4vrk:n päästä).Itse toki yritän tuudittautua ajatukseen että kirppu on ottanut paikkansa eikä tartte kiusata mua nyt muuta ku menkkojen odottelulla.Viime kerralla kun inssi oli niin kivulias, D oli seuraavana päivänä ilahduttanut mua ruusuilla ja suklaakakulla, ei parempaa voisi saada. (en muista kirjoitinko aiheesta jo viime kerralla, mutta kerta nyt kiellon päälle :D).
Ollaan tässä pohdittu niin yhdessä kuin itsekseenkin, et mitä jos käy niin että tällä 3. kerralla ei onnistu myöskään.. Mitä sitten.Pohdittiin pitäisikö vaihtaa spermaa (jos mun munasolut ei vaan tykkää tosta spermasta, ehkä ne on rumia? :D), ja onnistuuko se seuraavaan inssiin (jos) kaikki on siis hyvin (munajohtimet auki)...Jos munajohtimis vikaa, mitäs sitte...Keinohedelmöitys?Paljon kysymysmerkkejä, joihin varmasti saadaan vastaus osaan jo viikon päästä!Oon vähän semmoinen että haluan tietää vaihtoehdot ja mitä sit jos käy jotain, kuinka sit toimitaan ( mitä asiat käytännös tarkoittaa ja paljonko maksaa yms...) mulle tulee paljon turvallisempi olo kun tiedän mihin voidaan varautua, ei pelota niin paljon.Asiat ei oo tuntemattomia ja isoja mörköjä siinä vaiheessa jos niitä täytyy kohdata.
Asiasta toiseen, sitä tavataan sanoa että tuo huonoa onnea jos ostaa vauvalle jo jotain ennen ku sitä edes on.. En voinu vastustaa kiusausta, (yhdessä D:n kanssa) ostettiin pikkuriikkiset sukat! <3Jos muutenkin uskomuksiin on uskomista, meillä on 7 vuoden epäonni täs ku Jiro (mein koira) kaatoi peilin muutamia viikkoja sitten.. Mitään suurempaa ei onneksi sattunut.Mutta jos pointtina on vain se että mihin uskoo ja mistä saa toivoa, sukat tuo onnea tässä tilanteessa mulle.Saan niistä jotain kipinää ku niitä voi hypistellä ja pitää mielessä että kyllä viel joku päivä.Tiedän et se sattuu joka kerta ku ei onnistu, mut sitä suuremmalla syyllä haluan pitää toivoa yllä.Toivon todella, että muutkin samassa tilanteessa olevat löytäis toivoa, edes niitä pieniä kaiken tän keskelle.
Sellaista yö ajan pohdintaa!