mies ei tule koskaan lukemaan kirjojani
koska hänen silmänsä ja päänsä eivät kestä lukemista
ja hänellä on rytmihäiriöisen ikuisesti levoton sielu:
kun sydänhermot on poltettu rauhalliseksi,
rinta-alaa painaa ikuisesti muisto räjähdyksestä
ja ambulanssin pyörivistä valoista
ja paperilakanoista
ja kaiken paino on kaksinkertainen, kun on saanut jäädä henkiin
ja silti minä kirjoitan, hänestäkin, hänellekin,
omistuskirjoituksen, hänen sanansa ja eleensä
kauneimpiin hetkiin
niiden ihmisten elämään, jotka olen keksinyt