Kymmenen päivää hormoonien pistelyä on suoritettu. Punkteeraus on suoritettu onnistuneesti. Tai onnistumisesta voi olla vähän erimielisyyttä.
Pistelyt ei aiheuttaneet oikeastaan mitään oireita tällä kertaa. Ultrissa näkyi reilut kymmenen munasolua, joten vaikutti siltä että hyvin menee. Ekan ultran jälkeen Gonal-F:n annostusta nostettiin 125:stä 175:een, koska tuolloin oli paljon pieniä munasoluja jotka eivät olisi muuten ehtineet mukaan kasvuun.
Maha ei tällä kertaa turvonnut ollenkaan ja se saikin minut epäilemään onnistumista. Nyt parina punktiota edeltävänä päivänä alavatsa ei ollut millään tavalla erilainen kuin tavallisestikaan. Viime kerralla alavatsa oli parina viimeisenä päivänä pinkeä ja turvonnut.
Punkteeraus oli nopea ja helppo toimenpide. Tällä kertaa siitä ei jäänyt yhtään mitään kipujakaan. Särkylääkkeet on saaneet olla kaapissa. Kävin samana iltana koiran kanssa kävelemässä ilman mitään erityisiä tuntemuksia. Tarpeen vaatiessa olisin voinut mennä vaikka saman tien töihinkin.
Itse tulos oli vaan tällä kertaa lohduttoman huono. Munasoluja olikin vain viisi, joista vain kolme oli kypsiä. Näistä kaksi hedelmöittyi ja tänään selvisi vielä, että toinen alkio oli lopettanut jakaantumisen. Eli nyt on vain yksi alkio jolle on suunnitteilla siirto perjantaille. Jos siis jatkaa vielä siihen asti jakaantumistaan.
Tässä vaiheessa ei kyllä kovin korkealla ole toiveet. Lähinnä on ihme jos perjantain siirto toteutuu. Viime kerrallakaan ei montaa munasolua löytynyt, kahdeksan, mutta näistä sentään saatiin kolme alkiota ja saatiin aikaiseksi kolme siirtoa. Kolme mahdollisuutta.
Alkaa oikeasti mietityttämään tämän koko prosessin järkevyys. Samaan aikaan tiedän ettei tässä nyt juuri mitään muuta voi tehdä. Jostain syystä kroppani ei lääkkeisiin vastaa hyvin. Vaikka hormooniarvot on tarkastettu ja hyviksi todettu. Jotain vikaahan tässä on, mutta ei vaan tietoa missä vika on.
Eihän me tietysti tarvita tässä vaiheessa kun se yksi alkio..